Näin se Sven-Bertil vain kasvaa! Plakkarista löytyy nyt 5 kuukautta koiranelämää, koiravauvasta on kasvanut iso poika. Energiaa riittää, vaikka sitä yritetään tuhlata lenkkien lisäksi metsässä samoilemalla ja keppiä heittelemällä. Hihnassa kuljetaan jo aika mallikkaasti, välillä tuoksut vievät koiraa mennessään. Päättävän osapuolen asemasta taistellaan ja välillä omistajaa koetellaan leikin varjolla.
Kotona Sven-Bertil häärää siellä missä omistajakin, ellei sitten vaihtoehtoisesti säntäile paikasta toiseen päättömän hepulin vallassa leluja riepotellen. Televisiota tuijotellaan yhdessä, mainostauoilla saatetaan innostua leluista tai ympäristön vahtaamisesta.
Mun tarttis päästä ulos-kökötys.
Omistajan ruoka joutuu silloin tällöin vahtaamisen kohteeksi, erityisesti S-B:n ruoka-ajan lähestyessä.
Ruoka-ajan koittaessa haetaan muualla haahuilevaa omistaja keittiöön, ja harrastetaan yli-innokasta istumista. Sven-Bertilille on opetettu, että ruuan saa kun istuu rauhallisesti ja hakee katsekontaktia omistajan kanssa. Ruokakupille saa kipittää maagisten sanojen "var så god" (ole hyvä) ja erityisen käsimerkin jälkeen.
"Tänne sitä ruokaa ja heti, katso kuinka hienosti istun" -ilme.
Nappulat hotkitaan kulhosta suurella ruokahalulla. Pureskelu on Sven-Bertilin mielestä täysin turhaa, joten nappulat hotkitaan kitusiin ennätysvauhdilla.
Ruuan ja kevyen ulkoilulenkin jälkeen on hyvä ottaa pienet nokkaunet auringonpaisteessa, jotta herätessään jaksaa jälleen touhuta ja vouhuta. "Iso poika" S-B lähettää uniset terveiset kaikille teille, ja tulee jälleen kertomaan kuulumisiaan sopivassa välissä!
